Lähiruoka on mahdollisuus

Lähiruoka ei tunnu kaupunkien ja kuntien päättäjiä kiinnostavan. He sulkevat silmänsä siltä faktalta, että esimerkiksi Oulun julkisissa ruokaloissa syötävästä ruoasta vain noin 30 prosenttia on ylipäänsä kotimaista, kun koko Suomessa syödystä ruoasta 80 prosenttia on suomalaista.

Lähellä tuotettu ruoka on puhdasta ja terveellistä, työllistää alueen yrittäjiä ja luo tällöin myös työpaikkoja. Ongelma on siinä, ettei kunnan tai kaupungin hankinnoissa saa suosia vaikkapa suomalaista tai lähellä tuotettua ruokaa. Kuitenkin hankintastrategioissa päättäjät voivat määritellä, millaista ruoan tulee olla, kuinka nopeasti ja millaisissa erissä se tulee toimittaa kunnan keittiöille. Puolalainen perunantoimittaja ei pysty toimittamaan perunoita Ouluun 24 tunnin kuluessa niiden kuorimisesta eivätkä suuret lihantuottajat myy makkaraa pienissä erissä.

Ruokaloiden suurimmat kulutkaan eivät tule raaka-aineista, vaan muista menoista, kuten henkilöstökuluista ja niin edelleen. Ruoan ehkä hieman kalliimpi hinta maksaa itsensä takaisin, kun otetaan huomioon lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset. Onhan sitä paitsi myös ekologisempaa välttää ruoan kuljettamista halki Suomen (tai Euroopan) jos sitä on saatavilla myös läheltä, omasta maakunnasta.

Kaiken kaikkiaan kyse on arvoista ja periaatteista. Olen aivan varma, että lähiruoka on päättäjien mielestä hieno asia puoluekantaan katsomatta. Onko kyse sitten asenteesta vai mistä, että sitä tarjoillaan vasta vain muutamissa kunnissa?